Maru sairastui vakavasti toukokuussa 2011, noin 17 vuoden iässä. Kaikki tapahtui hyvin nopeasti ja vain kuukautta myöhemmin pieni nukkui pois. Diagnoosi oli aivokasvain, jolle ei ollut tehtävissä enää mitään.
Maru lepää nyt mummolassa oman emonsa vieressä ja ajattelen mielelläni, miten se on vihdoinkin juoksee innoissaan keväisillä niityillä. Neiti on nyt rauhassa eikä se enää pelkää mitään.
Ikävä on suuri edelleen ja vie kauan kunnes pystyn taas jatkamaan rakkaan tyttöni seikkailujen kuvittamista. Tarinoita riittää kerrottavaksi, vaikkei tyttö enää uusia juttuja kehitäkään. Ehkä joukkoon liittyy tulevaisuudessa myös muita kissoja.
Sillä välin tämä blogi saa elää omaa elämäänsä ja odottaa uutta insipiraatiota.
